Terhola-Paavonpolku: Ulkoilualueet lähellä asukkaita

Tätä päivää (24.2. 2017) olen odottanut, pääsin hiihtää Järvenpään maineikkailla kuntoradoilla, joista on mukavia hiihtomuistoja. Järvenpäässä ei ole tekolumirataa, mutta heillä on kolme hiihdolle suotuisaa paikkaa: 1) Tuusulanjärven jää, jonne voi aurata ladun 2) Terhola ja 3) Paavonpolku, jotka ovat lumivarmoja pieniä alueita, ja jotka nyt olivat saaneet ylleen hyvän lumipeitteen. Tämä talvi on ollut poikkeuksellinen sillä useana vuonna ensilumen hiihdot on tullut hiihdettyä jommalla kummalla paikalla, mutta nyt vasta tuli lähdettyä tänne ja edellisestä vierailustakin oli kulunut vuosia.

Terholan kuntoradan pysäköinti on hiukan ensikertaa tuleville hankalasti löydettävissä, niinpä Oinaskadun kohdalla Terholantien varressa  oleva P-alue voi olla hyvä paikka lähteä liikkeelle. Paavonpolun pysäköinti on Vähänummentien pohjoispuolella Vanha Valtatien varrella.

Pellonkulman asukkaat pääsevät helposti ladulle

Terhola-Paavonpolku ja yhdyslatu. Luminen, mukava pitkän lenkin reitti.

Terholan Kuntoradan lähtö

Paavonpolun lähtöpaikka

Niin Terholan kuntorata kuin Paavonpolku ovat kummatkin erillisinä ratoina aivan loistavia hiihtopaikkoja. Molemmat radat ovat erittäin hiihdettäviä, helpohkoja ja lisäksi esimerkiksi Terholan yksi vaativa lasku on helposti ohitettavissa. Alunperin Terholan kuntorata oli 2.6 km pitkä mutta vuosien varrella se on saanut kaksi lisämutkaa, joten nyt yhden kierroksen pituudeksi pisimillään tulee noin 4.2 km. Paavonpolun pitkän lenkin pituus on 3 km. Hienoa on, että nämä radat on yhdistetty ns 3 km pituisella yhdysladulla. Se kulkee Järvenpään asuntoalueiden aivan takana tai jopa läpi niin kuin se tekee Pellonkulmassa. Näin moni järvenpääläinen pääsee helposti kävellen hiihtoladulle, josta on mahdollisuus tehdä varmasti kunnon mukainen lenkki. Hienoa suunnittelua Järvenpää. Toki tuo yhdyslatu ylittää 2 isoa tietä Laurilantien ja Vanha Valtatien, jolloin kannattaa ottaa sukset jalasta. Samoin suosittelen Vähänummen alikulkutunnelissa. Näin kun kiertää kerran Terholan radan, hiihtää Paavonpolulle ja kiertää sen kerran ja sitten takaisin Terholaan on jo 15 km hiihdetty. mukava lenkki.

Perheen pienemmille molemmat paikat sopivat aivan mainiosti. Paavonpolun viehätystä lisää mahdollisuus laskea pulkalla. Radan sisäpuolella on pulkkailuun sopiva rinne. Sekä Terholassa, että Paavonpolulla on  ratojen varrella hyvät kuntoilulaitteet lihaskuntoa kohennukseen.

Terhola-Paavonpolun yhdysladulla avautuu upeat peltomaisemat

Paavonpolku-Terhola yhdyslatu kulkee hienosti asutusta seuraten

Paloheinä: HIIHTOkeskus

Paloheinä on kaikille hiihdon ystäville tuttuakin tutumpi paikka. Kohtuullisen hyvän luonnonlumipuitteiden lisäksi täällä on hiihdetty erilaisilla keinolumilla jo pitkään. Aikanaan tekojäiltä puhdistetulla ja kuljetetuilla lumilla, mutta viime vuosina tykkilumella. Hiihtokausi Paloheinässä on valtavan pitkä, ensimmäset hiihtäjät ovat radalla joskus jo marraskuussa ja jatkavat kautta huhtikuulle tai jopa toukokuulle asti. Siinä ehtii maasto tulla tutuksi. Paloheinä on tunnettu keinolumiladuistaan, mutta siellä kulkee erinomaiset Haltiavuoren 3 ja 5 km kohtuullisen vaativat maastoradat. Lumitalvina jotain aivan ainutlaatuista on 10 km lenkki Niskalaan ja Vantaanjoen varteen. Radalla on perinteiseen hiihtoon parilatu menosuuntaan, n. 8 m leveä ura luisteluun ja parilatu paluusuuntaan perinteisen hiihtäjille. Hyvällä kelillä rata on täynnä hiihtäjiä, silloin on hieno tunne olla mukana joukon jatkona.

Keinolumilatu kulki ns. 2 km latupohjalla. Haltiavuoren lenkilläkin oli luonnon lunta

Paloheinän lasku oli oikaistu, Nyt sai laskea entistä vaivattomammin stadionille

Tänään (14.2.2017) keskityin hiihtää keinolumiosuutta. Se olikin saanut hiukan uuttaa muotoilua sitten viime käynnin (marraskuu -16). Radan alku stadionilta lähdettäessä itäänpäin pellon reunassa oli nyt valaistu uusin valaisimin. Sen jälkeen käännyttin takaisin metsän puolelle ja pian oltiinkin tuossa Paloheinän kuuluisassa 1. nousussa. Rata oli kulunut niin kuin se usein on Paloheinässä. Luistelu-uran nousuun syntyy ns. hevosenselkä, jossa on vaikea luistella. Nousun jälkeen tulee helpohko osuus, jossa voi antaa suksen luistaa, kunnes tullaan takaisin 1. mäen päälle. Sitten onkin vauhdikas lasku alas hiihtostadionille. Laskua oli oikaistu ja oli selvästi helpompi laskea kuin aikaisemmin.  Kierrokselle tuli pituutta  noin 3.3 km. Ne jotka eivät halua lähteä maastoon vaativammalle osuudelle voivat mukavasti oikaista ja hiihtää omaa reittiä.

Paloheinässä on paljon kauniita luontokohteita. Tämän radan varrella komeat haavat kiinnittivät huomiota

Paloheinä on 'lumivarma' hiihtopaikka. Radat pidetään kunnossa koko pitkän kauden. Siellä on mahdollista säädellä rasittavuutta erilaisilla radoilla. Paloheinän yksi ominaispiirre on, että siellä hiihdetään vauhdikkaasti, ja monesti tuntuu, että näin aktiivihiihtäjänäkin jää jalkoihin. Toinen ominaispiirre on kansainvälisyys. Siellä näkee hiihtäjiä monesta kulttuurista. Silloin osaa arvostaa entistä enemmän hiihtotaitoa ja mitä se tarjoaa harrastajilleen: kuntoa, lihasvoimaa, koordinaatiota, tasapainoa ja punaisia poskia.

Monelle tuttu hiihtorata

.

Leppävaaran Urheilupuisto: Liikuntapaikka kaikenikäisille

Tänään (13.2.2017) kohteena on mainekas urheilupuisto Leppävaarassa. Jo sisääntulo stadionille oli elämys, kun upea kuusiaita reunusti hienosti jääkiekkokaukaloa. Toisella puolen tietä oli skeittipuisto ja värikäs temppurata. Kokemukset alueesta ovat suunnistuksesta niin kansallisista kuin iltarasteista. Luistelusukset jalkaan ja testaamaan paikallista tekolumirataa.

Mukava tulla hiihtää tätä taideteosta ihaillen

Värikkäät vihaiset linnut loivat puistoon tyylikkyyttä

 Rata kiersi mukavasti hiihtostadionia. Taas kiinnitti huomiota upeat kuusiaidat. Pian alkuverryttelyn jälkeen alkoi kova ja pitkä nousu. Kun tästä oli selvitty, niin reitti kulki mukavasti korkealla kalliolla mukavissa ja avoimissa maisemissa. Reitillä oli pari vauhdikasta laskua ja lyhempää jyrkähköä nousua. Lopuksi kolmannen laskun jälkeen saikin melkein samoilla vauhdeilla lasketella takaisin stadionille. Rata (2.7 km) oli vaihteleva ja mukavan rytmikästä hiihtää. Tosin haastavuudeltaan tämä on Helsingin seudun kovin. Vaatii kohtuullista kuntoa ja laskutaitoa hiihtää tämä rennosti ja erityisesti, jos haluaa tehdä pitkän lenkin.Perheen pienemmille hiihtolenkiksi riittää stadion pienen lisälenkin kanssa maastossa.

Upeat useat kuusiaitapätkät pehmentsivät mukavasti maisemaa. Mikä on näiden historia?

2. nousun jälkeen  tasaista menoa, voi vetää hiukan henkeä

Kallion päällä maisema avautuu näin illallakin

Rata oli tehty maastoon hyvällä maulla. Vanha perinteikäs alue esittäytyy hyvin radalta käsin. Korkeatasoinen liikunta-alue.

Tekolumilatu 2.7 km ja lopuksi stadion kierros

Tuusulanjärven Jää: Ateneumistakin tuttu maisema

Tänään (12.2.2017) lenkki suuntasi tuttuakin tutummalle Tuusulanjärvelle. Suotuista talvi on vahvistanut jään jopa isoja koneita kantavaksi ja hyväkuntoiseksi, joten lähdin suurin odotuksin liikkeelle. Keski-Uudellamaalla on pitkä perinne aurata luistelu-ura jäälle. Mutta sitä ennen jo 70-luvulta muistan, että Tuusulanjärven laturetki kulki hienosti jäällä tehdyillä ladulla ennen luisteluhiihtoaikaa. Hyrylän Varuskunnasta lähtö, kiertäen Keravan Kisa-Veikkojen majan kautta Järvenpään Ristinummelle, josta Teriojan kohdalta laskeuduttiin jäälle. Pitkä reitti poikkesi Järvenpään hiihtoseuran majalle Puolmatkaan ja sieltä peltojen kautta Vanhankylänniemeen ja takaisin järvelle. Saattoipa reitti poiketa vieläpä Rusutjärvelle Keravan Kesärinteelle asti. Vähälumisina useana talvena niin Tuusulan kunta kuin Järvenpään kaupunki ovat  luistelu-uran lisäksi pengertäneet niin perinteistä kuin luisteluhiihtoa varten ladut ja urat. Nyt näytti olevan vain luistelu-ura kunnostettu, mutta hiihtämään pääsi muualla jäällä ja hiihtäjiä olikin runsaasti liikkeellä.

Sarvikallion ohitus ei jätä kylmäksi

Tuusulanjärven luistelu-ura ahkerassa käytössä. Kohti Krapia.

Tuusulanjärven selällä yhdysosuudella  jää oli parhaimmillaan

Kauniina sunnuntaipäivinä jäällä on sankoin joukoin liikkujia, kuka kävellen,kuka hiihtäen, luistellen, potkukelkalla, mutta kaikki nauttivat ainutlaatuisista puitteista. Niin oli tänäänkin liikkeellä satoja ulkoilijoita. Itse valitsin alleni retkiluistimet ja lähtöpaikaksi Tuusulan Kirkkotien venesataman. Rata oli Tuusulan päässä n. 4 m levyinen mutta yhdysreitti ja Järvenpäässä oli noin 8 m leveä väylä, joten oli helppo löytää sopiva ura. Tänään luistelua haitasi runsaat railot ja lukuisat epätasaisuudet. Jäätä oli luettava koko ajan ja siitä huolimatta luistin ajautui railoon ja vei tasapainon. Railojen vuoksi vauhtia ei uskaltanut nostaa kovaksi monessakaan kohdin mutta liukkaalla ja puhtaalla jäällä oli muuten mukava luistella. Parhaimmillaan jää oli Tuusulan ja Järvenpään lenkkien yhdysosalla. Onnelan kohdalla oli tehty myös lyhempi kierros perheen pienemmille sopivaksi. Mikä mukavinta, Rantatien varrella ja Järvenpäässä on useita paikkoja, jossa voi käydä ulkoilun lomassa nauttimassa kahvion antimia.

Reitille tulee pituutta 16.5 km

Taistelukoulun rakennuksia. Etualan pyöreässä rakennuksessa on sauna, jossa joskus on tullut saunottua. Kookkaan saunan lauteilta on hyvä maisema järvelle.

Tuusulanjärvellä luistelu on vain osa viehätystä. Järven vahva historia on ehdottamasti aina läsnä, kun jäällä liikkuu ja täydentää liikuntakokemusta. Tuusulan Kirkko, Gustavelund, Krapi, Onnela, Lottakoto, Taistelukoulu, Diakonissa opisto, Ahola, Tervanokka, Kolmisointupatsas, Vanhankylänniemi, Sarvikallio, siinä osa kohteista, jotka on aina tunnistettettava, kun jäällä käy lenkillä. Osa maisemasta on ikuistettu maamme kansallisaarteisiin lukeutuviin tauluhin, eipä liikuntaympäristöltä voi enempää toivoa.

Pohjoispäässä Kaupunki kohoaa yhä korkeammalle

Halosenniemi, siellä asui silmää Järven kaudeudelle jo yli sata vuotta sitten

Oittaa: Kartanon Kainalossa

Espoolaisten liikuntakeidas on Oittaalla. Hienot puitteet näin talvellakin. Oli tyylikästä pysäköidä vanhan kivinavetan  eteen auto. Tykkilumirata kulkikin aivan vieressä, jossa hiihtäjiä sivakoi runsain joukoin. Kuten kaikissa keinolumipaikoissa täälläkin ladut ja urat ovat aivan viimeisen päälle kunnossa. Paksu lumipatja mahdollistaa latukoneen ominaisuuksien täysin hyödyntämisen.

Oittaan Ulkoilukeskuksen Kivinavettaa palvelee monintavoin alueen ulkoilijoita

Oittaan keinolumirata kulki mukavasti kartanon pihapiirissä upeiden lehtipuiden tuodessa maisemaan arvokkuutta. Pian varsinaiseen maastoon saavuttaessa rata alkoi nousta ja nousta. Korkeuseroa olikin kohtuullisen hyvin. Aktiivihiihtäjien kannalta maaston tekee haastavaksi se, että nousun jälkeen ei olekaan laskua vaan pitkä tasainen osuus, aivan kuten Salpausselälläkin. Rata jatkoi nousua ja sitten työ palkittiin mukavalla ja helponoloisella laskulla. Loppurata olikin mukava työntää tasatyönnöin. Kierroksen pituudeksi tuli n. 4 km.

Oittaan Keinolumilatu on mukavan pituinen ja kulkee kauniissa maastossa

Hyväkuntoinen keinolumilatu on ahkerassa käytössä

Olin ensimmäistä kertaa hiihtämässä (6.2.2017) Oittaalla. Puitteista olin kuullut pelkästään hyvää ja ehdottomasti oli maineensä veroinen paikka. Kauden alussa kohtuullinen korkeusero saattaa kuormittaa turhankin paljon, mutta kauden edetessä pitkä nousu alkaa tuntua mukavalta. Etelä-Suomen keinolumiladuista mielestäni tämä oli maastollisesti vaativin, muttei vaadi samalla tavalla taitoa kuin esimerkiksi Keinukallion SM-ratapohjan osuus.Radasta on helppo räätälöidä perheen nuorimmillekin sopivan radan.  Kartanon puitteita voikin sitten hyödyntää monin tavoin, hieno niin retki kuin liikuntakohde kaikkina vuodenaikoina.

Oittaan kartanon lehtipuut kauniissa kuurassa kuun loisteessa

Oittaan ladulla valoa: katulyhty, kuu ja Finnair

Hakunila: Keinolumilatujen edelläkävijä

Tulevaisuus näyttää, että lumiset talvet alkavat harveta. Se voi olla kohtalokasta luonnolle. Meille, jotka haluamme edelleen hiihtää voi olla, että tykkilumiladut ovat ainoa vaihtoehto harrastaa tätä kuntoa ja taitoa vaativaa liikuntaa. Mikäs siinä, useimmiten tykkilumiladulla onkin mukava hiihtää, lumi on liukasta ja ladut  on viimeistelty loistavaan kuntoon. Vantaa ja Vantaan Hiihtoseura ovat olleet tykkilumilatujen tekijöiden pioneereja. He kunnostivat alueen läpi kulkevan puron hyväksi pumppuvedenottamoksi ja hankkivat useita lumitykkejä. Lumikasan tykittäminen oikealla säällä on osa työtä, mutta vielä vaativampaa on levittää lumi tehokkaasti ja tasaisesti radalle rikkomatta koneita ja maastoa

Hakunilan urheilupuiston yksityiskohtia.

Hakunilan tykkilumiladulla on pitkä historia.  Itsekin jo pari vuosikymmentä sitten paljon Hakunilan laduilla hiihtäneenä, muistan kuinka  vaativaa Aurinkomäen nousua oli noustava useita kertoja ja mäen päältä käännyttiin välittömästi erittäin vauhdikaaseen laskuun.  MUTTA NYT ..

Tykkilumiladun mukava lisä oli kolme u-lenkkiä helppohiihtoisessa maastossa

TV:stäkin tuutu Tykkilumiladun perimtemen nousu erottelee hiihtäjät 

Kilpailukeskus on nyt urheilukentällä. Rata kiertää mukavasti vanhalle stadionille ja sitten tuttua uraa takaisin. Uutuutena on erittäin mukava kolme silmukan reitti pellolle. Se on erittäin miellyttävä osuus kaikille ja kaiken kuntoisille. Sen jälkeen halutessa voi nousta kuuluisalle Aurinkomäelle. Onneksi sen voi nykyään oikaista ja laskukin tulee hiukan helpompaa reittiä alas. Upeita parannuksia ja aivan hiihdettävä kaikille kuntohiihtäjille. Radassa näkyy Vantaan ladun tekijöiden pitkä kokemus.Taas tuli ennakko-odotukset kumottua positiivisella kokemuksella. Reitille tuli pituutta 4 km.

Tykkilumirata on nykyään oikein hiihdettävä. Vaihtoehtoreittejä on helppo valita kunnon mukaan

Tyypillinen talvisää?

Tulevaisuuden 'lumipilvet'.  Lumitykit, kompressori, kylmää vettä kovalla painella ja hyytävä sää 

Neljän kilometrin pituinen latu säätyy kaiken tasoisille hiihtäjille sopivaksi. Stadionilla näkyi perheen pienimmät. Radan keskiosan kolmisormisella, osuudella näkyi hiihtäjiä, jotka haluavat kevyempää kuormitusta ja koko rataa kiersivät tehokuntoilijat. Hiihtäjiä oli paljon, muttei tungogseen asti.

Kuusijärvi: Ulkoilua moneen makuun

Tänään Luonnon päivänä (4.2.2017) oli kohteena Kuusijärvi ja tavoitteena kävellä ns. Kuusijärven Kymppi. Parkkipaikka, kuten usein, oli lähes täysi, varmasti osallistujia moniin teemapäivän tapahtumiin. Laitoin Icebug nastrit jalkaan ja lähdin tallaa latupohjaa. Yllätyinkin, että se oli kauttaaltaan lumen peittämä ja pian tulikin ensimmäinen hiihtäjä vastaan. 'Latu on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa' hän sanoi, Niinpä käännyin kannoillani vaihtamaan ajankohtaan nähden oikeisiin liikuntavarusteisiin eli suksiin.

Hiihto-opas Kantonträskilla. Tästä lähtee yhdyslatu Keinukalliolle (n. 5km)

Kuusijärven Kymppi kulkee luonnonpohjilla, mutta oli tampattu jo useamman kerran ja vieläpä isolla latukoneella. Itselläni oli luistelusukset, mutta maastossa oli jo perinteisenkin ladut aivan lumimäärään nähden loistavassa kunnossa. Varsinainen Kymppi kulkee Vanhan Porvoontien Itäpuolella, jonne kulkee n. 1 km pituinen pistolatu. Olisihan sitä pitänyt muistaa reitin luonnollinen lumisuus, aikanaan monena vuotena vuoden viimeiset hiihtolenkit tein juuri tällä Kympillä ja vieläpä Aprillipäivänä, joka oli hieno tavoite. Ei muuta kuin kevyttä hiihtoa vastapäivään, joka on reitin oikea hiihtosuunta. Ensimmäinen etappi on Bisajärvi. Sen pohjoispäässä on isoja kuusia, joten perinteisesti tässä kohtaa on hiukan niukasti lunta, mutta hyvin tuokin kohta oli hiihdettävissä. Pian Vantaan Ladun majan jälkeen kääntyy etelään päin 5 km yhdyslatu Hakunilan Urheilupuistoon. Hyvässä kunnossa näytti olevan tuokin yhdysrata. (5.2. Koehiihdetty Hakunilan Sotungintielle asti ainakin OK)

Kohti Bisajärveä. Mukaa, hyväkuntoista latua perinteissä maastossa ilo hiihtää

Seuraavaksi on n. 3km erityisesti luisteluhiihtäjälle haastavaa kaasuputken linjalla kulkevaa rataa. Haasteen tekee sen, että useassa kohdassa rata on kallellaan, joten siinä on aika vaikea hiihtää luistelutekniikalla. Kantonträskin risteyksessä halusin tutustua myös Keinukalliolle vievän ladun kuntoon. Aivan hiihdettävä oli Vanhan Porvoontien ylitykseen asti. Keinukallion suunnasta tulevat hiihtäjät kertoivat ladun olevan asiallisessa kunnossa aivan Keinukalliolle asti.

Kuusijärven Kymppi on sydämen muotoinen osuus. Lumivarma reitti ja helpohkoa maastoa hiihtää.

Kuusijärven kymppi Viirilän suolla. Silmä lepää.

Yhdysladun jälkeen paluu Kantonträskin risteykseen ja kohti Viirilää. Viirilän suot ovat upeat. Pian alkaakin hyvä nousu Viirilän kentän sivutse aina Palokalliolle asti ja loppu onkin laskua Kuusijärvelle vievälle yhdysyladulle asti. Loppukiri ja kahvit Kahviossa.

Korkeajännitelinja halkoo maastoa, mutta se on avannut Palokalliolta upeat maisemat. Nyt on pystykatajilla tilaa kasvaa ja me saamme ihailla niitä

Kuusijärven maasto yllätti jälleen positiivisesti. Hiihtolatu oli lumimäärän nähden loistokunnossa, niin perinteisen kuin luisteluhiihtoon. Kuusijärvi on kaikkien ulkoilijoiden liikuntapaikka. Paikalla oli hiihtokoulua, fat-bike vuokrausta, savusaunat lämpiämässä ja tietysti Suomen maineikkain avantouimapaikka. Jäälle oli aurattu luistelu-ura. Ladulla tulikin useampi fat-bike pyöräilijä vastaan.

Yksi vaihtoehto hiihdolle on lähteä liikkeelle Keinukalliolta (tai Hakunilasta) ja hiihtää suoraan kaasuputkilinjaa Hakunilaan. Edestakaisin matkaa tulee n. 30 km, mutta korkeuseroa radalla ei ole kuin muutama metri, joten matka sujuu helposti. Erityisesti kannustan hiihtää tuon reitin maaliskuun alussa klo 17 jälkeen auringon laskiessa. Matkan varrella voi hyvällä onnella kuulla kahta huuhkajaa, lehtopöllöä ja helmipöllöä: 12.3.2017 olisi täysikuukin.

Kuusijärven maineikas avantouimapaikka on ahkerassa käytössä

Iltalenkillä Hakunila-Bisa 10.2.2017. Voiko idyllisempää olla: Suomalainen maalaismaisema, valkoinen hanki ja täysikuu

Sieltä lähes täysikuu nousee Sipoon korven yläpuolella (10.2. 2017). Huuhkaja ei vielä huhuillut

Keinukallio: Keski-Uusimaan liikkuttaja

Keravan Keinukallio on kehittynyt kolmen viime vuosikymmenen aikana varsinaiseksi liikuntaparatiisiksi, jonka rakentumista olen joskus saanut  seurata aitiopaikalla. Jo toistakymmentävuotta on tykkilumi varmistanut hiihtäjille hienot puitteet koko kaudeksi sääolosuhteista riippumattomaksi. Lisäksi pari vuotta sitten rakennetut juoksuportaat entiseen kakkosrinteeseen on lisännyt Keinukallion suosiota merkittävästi.

Keinukallio eli Sherwood

Tälllä viikolla hiihtokohde oli Keravan Keinukallio ja sen kaksi hiukan erilaista tykkilumilatua. Toinen hiukan haastavampi on noin kilometrin pituinen, joka kulkee SM kisoihin aikoinaan rakennetuilla urilla ja toinen helpompi n. 700m pituinen kierros ns. lastenrinteen ja hiihtostadionin ympäri. Kumpikin lenkki vaatii kuntoa ja taitoa ja koska kierroksia helposti tulee paljon pienetkin mäet alkavat painaa jaloissa, toistuvathan ne usein.

Ns. Koivumäen nousu kysyy jo kuntoa, kun kierrosten lukumäärä nousee. Pian lasketaankin jyrkkää lasku Honkasillalle.

Keinukallion ladut kunnostetaan päivittäin aikaisin aamulla, joka takaa, että niin perinteisen kuin luistelu-ura ovat aina hyvässä kunnossa. Niin olivat tänäänkin. (31.1.2017)

Hiihtostadion. Tässä on hyvä opetella hiihdon alkeitakin

Uusimpana Keinukallion ylpeytenä on valaistut juoksuportaat (261 porrasta). Niiden käyttö on saavuttanut hurjan suosion. Poikkeuksetta ne ovat lähes koko pitkän päivän kaiken ikäisten käytössä. Mikä hienointa Keinukallion huipulla on myös kuntoilutelineet. Sieltä on hyvä ihailla Keravanjoen maisemia, Sipoon rakentumista tai ykköskiitoradalle laskeutuvia lentokoneita.

Valaistut juoksuportaat ahkerassa käytössä

Keravan Keinukallio on koko perheen, kaiken ikäisten ja kuntoisten liikuntapaikka. Virallinen nimi on laadun takeena: Keravan Keinukallion Urheilupuisto.Aluella on myös talviunnuntaisin avoin kahvio.

261 askelta ja puolivälikin on hauskasti merkitty. Mäen päällä odotta iloisen väriset kuntoilutelineet.

Jos lunta sataisi hiukan lisää, Keinukallion ladut jatkuvat 5 km edestakaisin matkan verran etelään Koukkusuolle ja 5.6 km pituiselle Ahjoon suuntautuvalle radalle. Jälkimmäinen rata ei ainostaan vaadi hyvää kuntoa, vaan myös hiukan enemmän laskutaitoa. Radalla on neljä vaudikasta laskua. Loppuhiet voi sitten ottaa juoksuportaissa.