maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kalajärvi-Petikko: Reitti siipien suojassa

Työmatkan varrella olen kiinnittänyt huomiota Kalajärven uusiin kyltteihin: Kalajärven kuntorata ja Luontopolku. Lisäksi olin saanut vinkkiä, että Petikosta olisi ulkoilureitti Serenaan, joka on Kalajärven lähellä. Nyt oli kokeiltava, mitä Kalajärven opastuksen takaa löytyy (7.4.2017).  Pysäköin Vihdintien (120) varrella olevalle parkkipaikalle. Siellä olikin alueen opastaulu ja viitat kuntoradalle, luontopolulle ja oppaat Petikko/Serenan suuntaan. Sitten menoksi, alku oli hyväkuntoista kuntorataa ja sitten pari seuraavaa kilometriä mukavaa, perinteistä luonnollista kärrypolkua, mikä sitten liittyi sorapitaiseen Serena-Petikko (Keimola) uralle. Reitti on osa Reitti-2000 polkuverkostoa Reitti 2000 . Risteyksessä olikin selkeä opastus niin Serenan, kuin Petikko/Keimolan-suuntaan. Tällä hyväkuntoisella uralla oli helppo  kävellä ja ihailla maisemia. Kävelin aina Petikon maanläjitysaleen eteläreunaan asti, jolloin edestakaisen lenkin pituudeksi tuli 15 km. Jos olisin käynyt aivan Petikon Ulkoilupuiston parkkipaikalla asti, matkaa olisi kertynyt lähes 20 km, kun taas Keimolassa käynti olisi ollut pari kilometriä lyhyempi.
Iltapäivällä lenkillä, Aasiat lento lähdössä pitkälle reitilleen
Olipa upea lenkki. Heti ensi metreistä lähtien tämä tuntui sopivan tämän blogin teemaan täydellisesti. Ensimmäiset kaksi kilometriä olivat luonnonmukaisilla urilla, ohittaenTremanskärrin luonnonsuojelualetta ja nimikkosuota, Kurkijärven ja alueen jyrkkäpiirteisiä kallioita. Oli upeita haapalehtoja, paljon kelopuuta ja vanhaa metsää. Reitti-2000 osuudellakin kuljettiin suon ja mukavan vanhan niityn lävitse. Linnunlaulua kuulee tähän vuoden aikaan jo runsain mitoin ja jäniskin oli liikkeella. Huolimatta runsaista peuran ja kauriin jalanjäljistä, eläimet pysyttelivät turvallisesti piilossa.
Luonnonniityn pajut kukkivat valtoimenaan

Hieno laavupaikka Reitti-2000 osuudella, lähellä Petikon läjitysaluetta

Alkumatkalla reitti kulkee luonnonuralla, jolla on miellyttävä kävellä
Seuraavalla kerralla Keimolaan, nyt suuntasin Petikkoon

Seuraavana päivänä (8.4.2017) kävin vielä erikseen kiertämässä Kurkijärven luontopolun. Se oli hyväkuntoinen, hyvin merkitty, kiertäen alueen kauneimmat luontokohteet. Mukavana yksityiskohtana olivat lukuiset puupenkit, joilla saattoi huilata ja ihailla maisemia. Vajaa 3 km kierros on varmasti sopiva pituinen perheen pienimmillekin.


Kalajärven pysäköintipaikalla on hyväkuntoiset opastukset. Luontopolun opastus on kiitettävä. Kivikko/Petikko kyltit kaipaisivat ehostusta
Trämanskärrin pitkospuut

Kurkijärvi oli vielä jäässä. Näkymä viihtyisältä istumapaikalta
Kalajärven reitistöä voin suositella todella lämpimästi. Paikka nousi aivan ehdottomaksi suosikikseni. Voi valita rauhallisen luontopolkukierroksen tai sitten lenkin voi ottaa fyysisemmin vaihtelevassa ja luonnoltaan monipuolisessa reitistöllä, jolloin vaelluksen pituus on helppo säätää niin kuntoon kuin käytössä olevaan aikaan sopivaksi.


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Sipoonkorpi Kalkkiruukin reitti: Retkikohde luontoelämyksiin

Talven lumet alkavat aukeilta kadota, mutta metsästä sitä on vielä paikoin runsaasti. Olisihan se pitänyt näinkin kokeeneena suunnistajana muistaa. Latujen sulattua, suuntasin lenkille Sipoonkorven kansallispuistoon (http://www.luontoon.fi/sipoonkorpi/) ja Kalkkiruukin reitille. Parkkipaikaksi valikoitui opasteita seuraten Tasakallion pysäköintialue. Pienen pohdinnan jälkeen näkyikin Högbergin opastaulu ja Metsäliiton nauhat. Niitä seuraten pian oltiinkin jo todella korkealla kalliolla, josta avautuivat upeat maisemat kaikkiin suuntiin. Sieltä sitten voi jatkaa hyvin merkittyä Kalkkiruukin reittiä pitkin. Valitsin kiertosuunnaksi vastapäiväisen suunnan. Pian Högbergiltä laskeuduttaessa huomasin, että suunnistussaappaat olivat tänään  väärät jalkineet, olisi pitänyt olla nastalliset kengät jalassa, sillä urat urat olivat vielä tähän vuoden aikaan todella jäiset ja liukkaat.

Högbergin maisemia


Polku kulki todella jyrkkäpiirteisessä maastossa. Syvien korpinotkojen jälkeen noustiin kallioille, joista sai ihailla maisemaa. Polku koukkasi välillä kaivosalueelle ja lehtomaisemiin, esitellen uuden luonnonpuiston erityispiirteitä. Vaikka oli vielä varhainen kevät, olivat lintukonsertit jo hyvässä vauhdissa. Lenkin kohokohta olikin, kun 23 kurkea lensi aurassa aivan puun latvojen yläpuolella ja laskeutui alueen yhdelle suolle. Kuntoilijana juuri nuo suuret korkeuserot ja jyrkät nousut viehättivät a ne saivat hyvin hien pintaan ja hengityksen kiihtymään. Vielä toistaiseksi suurin osa polusta on luonnonvaraisena, joten askeleita tulee tarkkailla koko ajan, mikä lisää rasittavuutta ja parantaa koordinaatiota. Laskuissa ja nousuissa portaat olivat tervetulleita, ja erityisesti tähän vuodenaikaa uudentyyppiset ulkoiluportaat toimivat loistavasti.

Kalkkiruukin reitti on rakentumassa. Uudenlaista rakennetta luontopolulle.
Sulavan lumen vesi virtaa kauniisti rinteissä

Vanhaa kaivosaluetta
Notkoissa kevätpurot solisvat iloisesti. Taustalla kurjet lauloivat


Kalkkiruukin reitti on upea, sopivan pituinen kierros. Siellä saa kuntoa kohotettua vauhdikkaalla kävelyllä tai sitten liikkumalla hitaammin yksityiskohtia ihaillen. Reitillä on paljon koettavaa, monin aistein. Sen varrella on myös laavu nuotiopaikkoineen ja puucee. Laavu näytti olevan kovassa käytössä, ja mikä ilahduttavinta, paljon lapsiperheitä oli liikkeellä kaunnissa luonnossa.

Syyskuun Vaellus Sipoonkorvessa
Syyskuussa (25.9.2017) toistin lenkin. Tällä kertaa lähtökohtana oli Landbon Sipoonkorven virallinen lähtöpaikka Bakunkärr. Sieltä oli asiallinen opastus (punainen neliö) Kalkkiruukin reitille. Muutamissa kohdissa piti olla tarkkana, jotta ei eksynyt reitiltä. Lisäksi vielä olisi kaivannut muutamiin kohtiin pitkoispuita ja parin ojan ylitykseen siltaa. Matkaa Bakunkärristä polulle oli 3 km suuntaansa. Kiersin radan keväästä poiketen myötäpäivään (5,8 km), joten kaiken kaikkiaan matkaa tuli yli 11 km. Reitin vaativuudesta johtuen aikaakin kului lähes 2,5 tuntia. Tällä kertaa ei ollut pidon kanssa ongelmia, vaikka kesä on ollut sateinen ja paikka paikoin oli melko kuraista. Pitkää lenkkiä kaipaaville, Landbo on erinomainen lähtöpaikka. Pysäköintitilaa on hyvin.
Yhdysreitillä oli luksusta kävellä havunneulasilla päällystetyllä polulla

Sitten kevään tähän jyrkkään laskuun oli rakennettu polut. Jyrkkää on

Ennen portaita tästä polku kulki alas/ylös. Melko haastava kohta. Edelleen on mahdollisuus haastaa itsensä kiertämällä portaat

Vanhan metsän kauniita luontoteoksia

Näitä pari lisää vielä Bakunkärr polulle. Pitkoispuuosuuksia voisi olla enemmänkin