Kiljavanummi - Sääksjärven kierros: Jääkauden Urilla

Vuoden viimeisen päivän lenkkeilykohteeksi valitsin  Kiljavanummen, joka yksi mieluisimmistani alueista harrastaa liikuntaa monin tavoin. Tähän lenkkiin olennaisena osana liittyy Sääksjärven ja Märkiönjärven kiertäminen. Olen aikaisemmin kiertänyt vastaavan reitin neljä kertaa, joten se alkaa olla tuttu. Reittiä ei ole merkitty maastoon, vaan kierros perustuu runsaaseen latupohja- ja polkuverkostoon. Reitiltä ei voi kauas eksyä, sillä se jää Hankotien (nro 25) eteläpuolelle, Kiljavantien pohjoispuolella ja lännessä aluetta rajoittaa Lopen eli 130 ja idässä Rajamäentie (1311). Auton voi jättää useaan eri paikkaan: esimerkiksi Märkiön P-alue, Rajamäen Kehityksen majalle, Sääksjärven uimarannan, Kiljavaopiston tai, Kiljavan sairaalan P-alueelle. Itse jätin tähän viimeksi mainittuun paikkaan autoni. Lähdin kiertämään Sääksjärveä myötäpäivään, jota pidän reitin optimoinnin kannalta helpompana. Koska reittiä ei ole merkitty maastoon on hyväksyttävä, että reitti on erilainen joka kerta (kuten mulla), ja osittain käyttämäni polut ovat heiväröisiä. Radan voi kiertää kuivin jaloin CoreTex kengissä, mutta itselläni oli tällä kertaa suunnistussaapaat jalassa.

Kiljavan sairaalan P-paikalta latupohjaa pitkin kohti (n. 1 km)  Haukilampea. Alas lammen rantaan ei kannata laskeutua,  vaan oikaista hiukan ylempää, jolloin on helppo seurata ranta-mökkitonttien eteläreunoja. Siellä kulkee polku. Tavoitteena on päästä Röykän uimarannan P-alueelle, josta erkanee Lukkotie. Sen päästä lähtee upea polku, joka kulkee suppien välisillä selillä ja vie Röykän sairaalan pihalle. Nyt tuo polku oli merkitty puna-valko nauhoin. Röykän sairaala kierretään pihatietäpitkin sairaalan pohjoispuolelle. Sieltä lähtee hyväkuntoinen kärrypolku metsään kohti pohjoista.

Röykän sairaala on upea rakennus, hämärässä jopa aavemainen. Eipä voi sanoa, että se olisi keskeisellä paikalla. Kuvan ottopaikalta lähtee kärrypolku kohti pohjoista.

Kärrypolkua on käveltävä suoraan n. 1 km, jonka jälkeen vasemmalle lähtee hyväkuntoinen polku. Tuo polku tuo Geologian laitoksen  Observatorion tielle ja sen laitoksen portille. Tien yli ja siitä jatkuu polku, joka vie Sääkjärven länsipäähän. Pian polut liittyvät alueen mökkiteihin ja rannan mökit on helppo kiertää polkuja pitkin. Tavoitteena on päästä Sääksjärven leiritielle ja sitten kävellä sen itäpäähän.

Röykänharjulta laskeutuminen Observatorion tielle.

Sääksjärvi ja Lahdenpohja. Jäässä on, olisiko voinut oikaista?

Sääkjärven pohjoisrannan uraa. Tässä on liikuttu vuosisatoja.

Hankotien varren Harju-alue. Haastava ura.

Sääkjärven Leiritien itäpäässä voi valita kolme vaihtoehtoa: 1) seurata Hankotien reunaa 2) edetä hiukan itään ja etelään viettävää hyväkuntoista polkua tai 3) edetä suoraan edessä olevan Harjun selälle. Tämä kolmas vaihtoehto on ollut nyt kolme viime kerran valintana. Soraharjun selkä on yllättävän kivikkoinen ja vajaa 10 vuotta tehty metsän harvennus on lisännyt aluskasvillisuutta antaen lisähaastetta erityisesti kesällä. Mutta on upeaa kävellä kohtuullisen kapealla harjulla, allasi 20 m soraa ja vieressä Hankotie kulkee toistakymmentä metriä alempana ja eteläpuolella siintää Sääksjärvi. Seuraa harjun selkää aivan itäisempään kärkeen asti ja laskeudu alas mökkitielle. Edessäsi on Vihtilampi ja sen pohjoispuolella kulkee idyllinen polku aivan vesirajassa. 30 metrin päässä ja 10 metriä kokeammalla kulkee Hankotie! Ei muutakuin polulle ja kohti metsästysseuran majaa.

Vihtilammen rantapolku. Vasemmalla ylhäällä Hankotie

 Maja kierretään vasemmalta (pohjoispuolelta) ja jatkat eteenpäin kärrypolkua pitkin itää kohti. Alue on erittäin avonaista kangasmaastoa ja polku kuljettaa ja ohjaa hyvin eteenpäin. Pian oletkin Märkiö ladun latupohjalla (opastaulu). Tässä kohdin voit halutessasi oikaista lähtemällä oikealle, mutta pitkä reitti eli käänny vasemmalle ylös mäkeen se palkisee. Ensimmäinen palkinto on aivan pian edessäsi. Latupohja nousee kapealle selälle; oikealla puolella on Märkiöjärvi ja vasemmalla puolen pieni lampi (Kakari). Pian oletkin Märkiön P paikan takana  ja siellä sijaitsevalla Laavulla. Laavulla näytti olevan kuutiollinen kuivaa sekapolttopuuta (koivua, kuusta, harmaa- ja tervaleppää), joten nuotion voi sytyttää ja nauttia laavulla tulista.

Kakari-Märkiön välinen selänne. Märkiöladun pohjaa

Loppureitti on helppoa latu-uran pohjaa: Märkiön reittiä (vihreä prikka) Hankotieta seuraten Matkun lenkin (valkoinen prikka) risteykseen. Sitten suoraan Hankotiestä etelään päin Matkun latupohjaa seuraten aina sinne asti kun tulee Kiljavan nummen latupohjat. Käänny uralle, jossa lukee Haukilampi. Sitten alkaa loppukiri, matka on jäljellä n. 3 km. Reitin kokonaispituudeksi tulee n. 15 km ja aikaa kuluu vauhdikkaasti kävellen reilu 2h. Tänään käytin reittiin reilu 3 tuntia. Oli taas kerran sen arvoista.

Matkun reitin varrella voi nähdä tyylikkään ja upealla paikalla sijaitseva Pääkaupunkiseudun partiolaisten majan. Taustalla siintä Matkulammi: luonnonsuojeltu alue. Majan salvatut kulmia voi vain ihastella ja niin kaunis luonnon värinen.

Alueelle mahtuu kilpahiihtolatukin. Tässä opastimet. (Rajamäen hiihdot on kautta aikain ollut kauden viimeisempiä kisoja Etelä-Suomessa. Lumi säilyy alueella myöhään.)

Matkunsuon ja Matkunlammin luonnonsuojelualuetta

Kiljavan nummella on useita pirunpeltoja eli rakkoja. Jääkauden vahva kädenjälki.

Kiljavan nummen ja erityisesti Sääksjärven kierros on luontoelämykseltään upea kierros. Maaston korkeuserot ovat asialliset, joten sen kiertäminen ei fyysisti ole raskasta. Kuormitus syntyy siitä, että käytetään luonnonmukaisia polkuja, kärryteitä ja latupohjia. Aikaa tulee varata ja hyväksyä pienet eksymiset ja pyörimiset. Lapsiperheet, lähtekää Märkiön P-alueelta, kiertäkää Märkiön järvi ja huilatkaa Märkiön laavulla. Tämä reitti on opastettu vihrein prikoin.

Pirttimäki: Jo ajo sinne on retki

Päivän lenkin (30.12.2016) tein Pirttimäen Ulkoilukeskuksessa. Pirttimäki, Bodom järven luoteiskulman läheisyydessä on hiukan haastavampi kohde tavoittaa, mutta mutkaisen tien päässä odottaa taas laadukas ulkoilukeskus. Itse ajoin pohjoisesta päin eli Velskolan kautta (lähtee Vihdintieltä120) , reitti, joka on kokemisen arvoinen ja kannattaa ajaa rauhallisesti, maisemia ihaillen. Pirttimäki on osana Nuuksion järviylänköä ja luonnosuojelualuetta. Meille iltarastikävijöille paikka on tuttu, järjestetäähän siellä useat iltarastit vuodessa.

Valitsin 8 km kierroksen, joka oli merkitty keltaisin prikoin, jonka kiersin myötäpäivään. Kiitettävä opastus, reitiltä ei voi eksyä. Reitin monet kohdat ovat tulleet suunistuksen tiimoilta tutuksi, mutta tämä kierros auttoi yhdistämään paikkoja. Esimerkikiksi reitin etäosassa kevällä suunnistaessa ihailin vielä lehdetöntä haavikkoa, joka oli useamman sentin paksuisen haavanlehtimassan peittämä. Sen alla/päällä ei ollut lainkaan aluskasvillisuuta, joten suunnistajalle se antoi upean alustan 'juosta'. Keltainen rata erityisesti myötäpäivään kierrettynä on erittäin suuripiirteinen, siten se on helppo kävellä/juosta reippaasti ja sujuvasti. Maisemat ovat upeaa eri-ikäistä mäntykangasmetsää, ja pitkulaista kalliomaisemaa karuine kasvillistoineen sekä useita suo- ja muita kosteikkoaluita.

Pirttimäki opastusta. Keltaista seuraten

Lapsiperheelle hyvä leikkipaikka ja nuotiopaikat; yksi pihaympäristössä ja toinen n. 2.5 km kävelyn päässä

Kaunista rakennettua ympäristöä

Eräässä kohdin uraa sen varrella oli opastin hiidenkirnuille, jonka osoittamaan suuntaan lähdin kävelemään. Valitettavasti, sen tarkempaa opastusta ei ollut, joten seurasin vain vahvoja polkuja, mutta kohdetta ei löytynyt ja niinpö palasin jo päivän jo hämärtäessä takaisin perusuralle.

Pirttimäki on upeasti hoidettu hyvä paikka ulkoliikuntaan. Reitin varrella monenmuotoista maisemaa.

Kakolanmäki: Luonnonsuojelualue liikenteen yläpuolella

Vihdintien länsipuolella ja Kehä III pohjoispuolella on korkea mäki, joka on vähemmän tunnettu luonnonsuojelukohde. Paikka tulee usein ohitettua työmatkalla. Viime talvena seurasin kaupungin kunnostustyötä uteliaisuudella. Nyt (29.12.2016)  toteutin uteiliaisuuteni ja kävin tutustumassa kohteeseen.
Ensimmäinen haaste oli löytää autolle pysäköintipaikka. Sellaiseksi valikoin Petikon ostosalueen länsireunalla sijaitsevan PekkaNiskan liikkeen vastapäätä olevaa parkkipaikkaa. Sieltä on noin 300m  matka Vihdintien varressa lähtevälle hyväkuntoiselle polulle

Hieno luontokohde ( Kohde 6 Kakolanmäki),  tosin äänekäs, siitä pitää huolen alla kulkevat Kehä III ja Vihdintie, eikä lentomelukaan vieras ole. Toki tiaisparvien ja punatulkkujen yhteysäänet kantavat melun yli. Mäelle kulkee keltaisin maaliläiskin merkitty reitti. Suosittelen kiertämään radan vastapäivään, joka tarkoittaa, että pitää kävellä Vihdin tieltä n. 300m hiekkatietä, josta sitten lähtee vanhaa kärrypolkua pitkin ura kohti huippua. Merkitty ura kiertää hienosti korkealle mäelle. Polkua on hyvä käyttää, koska maasto on ylhäällä herkkää jäkälä ja sammalpohjaista maastoa. Hiukan mäen idylliä häiritsee radiomasto, mutta todennäköisesti se oli pystytetty ennen kuin paikka sai luonnosuojelustatuksen.

Portti Vihdintien (132) suunnalta n. 100m Petikon risteyksestä pohjoiseen. Huom. pyörätelineet molemmissa päin. Polku vie lähelle Kehä III

Itämeren Ancylus järven rantakivikkoa

Maisemaa huipulla

Luonnon kiertokulkua

Hyvin merkitty ura. Vielä ollut vähällä käytöllä

Pystykatajia

Mehiläistarha on suojelualueen sisällä. Hieno juttu

Taidettakin löytyy lähistöltä.

Kakolan mäki on mukava pieni retkikohde. Kuntoiluun se ei ole sovelias.

Salmi: Nuuksio Pohjoinen

Vihdinvarrella sijaitseva Salmi on myös Helsingin kaupungin ylläpitämä laadukas liikuntapaikka. Salmi Ulkoilukartta. Paikka on tuttu iltarastien tiimoilta mutta olen vain kerran n. 10 vuotta sitten kiertänyt 10 km lenkin. Tänään (29.12.2016) valitsin iltapäivän lenkiksi 10 km, joka on merkitty punaisin prikoin; kiertosuunta oli vastapäivään.  Reitti on vaihtelevaa: alussa kosteikkojen ylitykset pitkospuilla, jonka jälkeen useampi nousu nostaa sykettä hyvin. Reitin pääosa sijaitsee Nuuksion ylängön pohjoisosissa, joka on kaunista kangasmaastoa ja jossa voi välillä ihailla lampia ja järviä. Myös solisevat purot olivat viehättäviä. Ilta alkoi hämärtää, joten luonnon muu tarkkailu jäi vähäisemmälle. Toki tikan koputus kuului muuten niin hiljaisessa välipäivän metsässä.

Rata on laadukkaasti pohjustettu ja päällystetty kivituhkalla. Opastus kiitettävä, eikä reitiltä  voi eksyä. Luukkiin verrattuna suuripiirteisempi ja korkeuseroiltaan haastavampi.

Saaren ulkoilureiteillä on helppo saada hienpintaan ja saa ihailla ainutlaatuista Nuuksion alueen kangasmetsää. Positiivinen yllätys

Luukki: Ulkoilijan Paratiisi

Vihdintien molemminpuolin sijaitseva liikunta-alue tarjoaa loistavat kävelymahdollisuudet. Auton voi pysäköidä useampaan paikkaan, mutta Luukin kartanon parkki on luonnollisin.
Luukin Kartta

Tavallisin kierrokseni on 8 km. Sitä voi varioida Vihdintien pohjoispuolella käyttämällä Hauklammen Itä- tai Länsipuolista reittiä. Myös Vihdintien eteläpuolella on kolme erilaista mahdollisuutta. Reitit on kiitettävästi opastettua ja polulta ei voi eksyä. Reitti on pääosin hyvin pohjustettu ja siellä selviää tavallisin ulkoilukengin. Tosin runsaiden sateiden jälkeen tai keväisin saattaa Mustalammen pohjoispään suon ylittävällä polulla ja pitkoispuilla olla reilustikin vettä. Tuosta samasta kohtaa lähtee yhdysreitti Rinnekodin sairaala-alueelle eli Lakistoon.

Tapanina (26.12.2016) oli upea ulkoilusää. Kiertosuunta oli vastapäivään ja Hauklampi kierrettiin länsipuolelta. Luukin alueen lammet olivat jäässä ja jään päällä oli muutama sentti vettä. Tapaninpäivän auringon paistaessa matalalta lammet esiityivät taas kerran uudessa valossa ja olivat houkuttelevia. Kierroksen kohokohta oli pohjantikan seuraaminen Hauklammen takana, tuo keltalakkinen tikka etsi syötävää Luukin luonnonmetsästä, jossa lahopuuta on riittävästi.

Tiistai-illan (28.12.2016) Luukin kierros oli sama, mutta vastapäivään. Tällä kertaa kierros tehtiin pimeässä, vain edullinen Led-otsalamppu otsalla. Hieno tapa kiertää tuttua reittiä. Näet kapean sektorin muutaman metrin edessäsi, se asettaa haasteita kiertää oikeaa lenkkiä. Risteyksissä huolellisesti lukea opastaulut. Liikunnan riemu tulee tunteesta, että vauhti on kovaa ja jännitystä lisää pimeästä kuuluvat äänet.

Halkolampi Tapaninpäiväna

Pohjantikka ruokailemassa Hauklammen lähistöllä

Tässä parempia kuvia: Pohjantikka

Luukin kierros on pienipiirteinen upea reitti, jossa on paljon yksityiskohtia ihailtavana ja vaativuudeltaa keskinkertaine, mutta varmasti saat hien pintaan.
Vinkit: Myötäpäivään kiertäminen tuntuu hiukan helpommalta. Hyvää sienestysmaastoa

KunnonLuonto-blogin esittely

Hei, 

Olen Jari Erkkilä, jo kypsässä iässä oleva ahkera liikkuja. Koetan ylläpitää kuntoani kuntoilemalla ulkoilmassa. Tässä blogissa käydään Pääkaupunkiseudun liikutakohteissa ja  luonnossa ulkoilemassa monella tavalla. Tavoitteena on esitellä kohteita, joissa on mukava liikkua siten, että sekä fyysinen kunto kohenee, ja saa ihailla Etelä-Suomen luontoa. 

Matkustan myös paljon työkseni, ja se mahdollistaa uusiin liikuntakohteisiin ja maisemiin tutustumisen kunhan ottaa mukaan ulkoiluvarusteet. 

Jokaisen esittelyn tavoitteena on arvoida paikkaa ja sen saatavuutta liikujan näkökulmasta, millainen fyysinen liikuntakokemus millaisia luontokokemuksia oli mahdollista saada. Toivon, että saan kannustettua mahdollisimman monta teistä liikkumaan ei ainoastaan pääkaupunkimme ympäristössämme vaan kaikkialla Suomessa ja muuallakin maailmassa. Olen monesti sanonut ääneen, että pääkaupunkiseutumme on yksi maailman parhaista paikoista olla aktiivinen ulkoihminen. 

Tervetuloa Matkaan, hengästymiseltä ei säästytä ja hikinorojakin on luvassa.