Klaukkalan Isosuo: Suo Silmillesi

Tavallisesti sää ei paljon vaikuta ulkoiluuni, mutta tänään (6.1. 2017) -20 asteen pakkasessa seisovan auton käynnistys ei houkutellut. Niinpä mieleeni palautui kokeilla nokinuohoojani (Arto Niemi) ylistävät puheeet Klaukkalan Isosuosta (Klaukkalan Isosuo). Hieman katselin karttoja ja se olikin yllättävän lähellä. Alkuaskeleet suuntasin Klaukkalan jäähallille, josta uskoin olevan yhteys suolle, ja totta tosiaan Osmankäämien reunustama polku vei suoraan korpimaiselle suolle. Siitä otin auringon tähtäimeksi ja jonkun ajan kuluttua suo alkoi avautua. Upea suo näin talvellakin, lunta sopivasti kaunistamaan puut, heinät ja suopursut. Peurojen, kauriiden, rusakoiden ja jänisten jälkiä oli paljon, jopa poluksi asti. Ruokaakin oli kaivettu jo jäätyneestä maasta. Alue on herkkää luontoa, joten olikin hyvä seurata eläinten polkuja vähentääkseni alueen kulumista

Avointa suomaisemaa. 

Klaukkalan Isosuolle pääsee Lepsämäntien varrella olevan jäähallin parkkipaikalta (keltainen täplä). Suolla reitti seurasin avosuon rajaa. Kuonomäentieltä lähdettäessä  Riihirinteen kohdalta lähtee hyvä polku suota kohti.

Suo on karua kasvualustaa

Monen muotoiset männyt lumihunnuissaan

Tämän lenkin viehätys on siinä, että suoalue oli aivan poluton, Se tekee kävelystä kohtuullisen raskasta. Nyt jäätynyt maa auttoi ja jää kantoi avoimissa lampikohdissa.Tähtäimessä oli aluksi kävellä kohti länttä (Lepsämää) avosuo- ja puurajaa seuraten. Puolen toista kilometrin jälkeen runsaan suopursutaipaleen jälkeen alue metsittyi ja olinkin Pitsillantien asuntojen takapihalla. Siitä sitten suunnistus kotia kohti seuraten  taas avosuon reunaa siten, että laskevan auringon säteiden paiste näkyi puiden latvoissa. Suolle ei näkynyt Klaukkalan savuja, vesitornia tai puhelinlinkkimastojakaan, joten suuntassa pysymisessä piti olla tarkkana. Kompassi olisi ollut hyvä olla matkassa.

Ruokaa etsitään

Puolikuu paistaa Klaukkalan suunnassa

Lenkki Klaukkan Isosuolle on varmasti kokemisen arvoinen ja haastava. Vuodenaika ja vedenmäärä vaikuttavat oleellisesti liikkumiseen. Useissa paikoissa näkyi avomaisia lätäköitä, jotka on syytä kiertää kaukaa sulanmaan aikaan. Liikkuminen kannattaa tehdä pieteetillä luontoa säästäen. Lapsille alue on melko haastava johtuen puuttuvista poluista ja korkeasta aluskasvillisuudesta. Olin yllättynyt, että näin lähellä Klaukkalan keskustaa on näin upea alue.  Vaikka usein on tullut ajettua Lepsämän- ja Kuonomäenteitä pitkin viimeisen viiden vuoden aikana, niin en ollut aavistanutkaan mikä luontoaarre teiden välisessä maastossa onkaan. Niin tällä kertaa olinkin maastossa, jossa en koskaan ole suunnistanut.