Tänään (3.1.2017) olikin mietittävää, miten voisi kuntoilla. Lunta satoi 5 cm, joka pakkaslumena on kuitenkin liian vähän hiihtoon ja toisaalta liikaa uskaltaakseen jäälle ensi kertaa luistelemaan, niinpä valitsin kävelyn ja lähellä sijaitsevan Keimolan Kaiun kilpalatupohjat. Latupohjat ovat profiililtaan melko tyypilliset 80-luvun ihanteiden mukaiset: jyrkät nousut ja jyrkät laskut ja mielellään mutka lopuksi. Vastavan tyyppiset ladut voi löytää Nurmijärven Alhoniitystä ja Mäntsälän Hirvihaarasta. Keimolassa uraleveys on kuitenkin nykyaikainen eli perinteisen ja vapaan rinnakkaisladulle sopiva n. 8 m. Tämä tekee laduilla hiihtämisen turvallisemmaksi ja toisaalta lumivarmemmaksi. Radalta ei voi eksyä sulanmaan aikaankaan ja se on valaistu koko matkalta. Oman lisänsä tuo kilometritaulut ja kääntymisoppaat 1, 2 ja 3 radoille. Näin reitin pituutta on helppo kontrolloida.
 |
| Keimola Kaiku ry maja |
Illan lenkki oli 'vain' 5 km, mutta oli haastava. Syke nousi hvyin jyrkissä nousuissa. Osan haasteesta teki lumi. Se myös vaimensi tehokkaasti askelten äänen, vaikka oli nastoitetut jalkineet. Aikaa kului 53 minuuttia ja lenkin pituus 5 km ja 70m, eli tarkasti on latu mitattu. Luonnoltaan Keimolan rata kulkee melko tavanomaisessa kuusivaltaisessa metsikössä, mutta muutamassa kohtaa on avokalliomaisemaa. Sinällään mukava luontoa.
 |
| Ura on leveä, se on mukava vaihtoehto perinteiselle polulle. |
 |
| Pakkaslumi puiden oksilla ja keinovalaistuksessa on kaunista ihailtavaa |
Rata soveltuu hyvin myös lapsiperheelle, matkaa on helppo säädellä. Henkilöt, jotka aristavat synkkää metsää, tällainen leveäurainen polku/tie voi olla mukava vaihtoehto. Haastavaa kuntoilua hakevalle tämä on erinomainen rata, ja erityisesti, jos koettaa säilyttää nopean etenemisen jyrkän nousun jälkeen saa hyvän palautteen kunnostaan. Itsekin viihdyin tällä 'kilparadalla', lopussa vain mustikkasoppa puuttui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti